Mallorcan kyliä, osa I

Mallorcalla on useita pieniä kyliä, jotka kilpailevat saaren kauneimman kylän tittelistä. Niihin kannattaa tutustua, mutta kannattaa varautua siihen, että niissä ei ole yleensä paljon nähtävää. Usein linja-automatkat vievät enemmän aikaa kuin itse kylässä käyskentely ja valokuvaaminen.

Esporles
Näin Esporlesin ensimmäisen kerran linja-auton ajaessa kylän läpi. Tie oli niin kapea, että linja-autokuskin piti ”hiipiä” tietä pitkin ja kurkkia nurkkien taakse, ettei vastaan ajanut autoja. Siinä ehti hyvin katsella kylää ja se näytti niin viehättävältä, että päätin tutustua siihen käytyäni museossa, jota varten olin liikkeellä.

Esporles on vuoristokylä, joka sijaitsee Tramuntana-vuoristossa Mallorcan länsiosassa. Kylä on hiljainen ja siellä on vain muutamia välttämättömyysliikkeitä, kuten tupakkakauppa, apteekki ja pari putiikkia. Pääkadun varrella on useampia kahviloita ja ravintoloita, joissa tarjotaan jopa vegaanivaihtoehtoja. Tämä oli mukava yllätys, kun olin ensimmäistä kertaa kylässä ja minun piti saada aika kulumaan ennen linja-auton tuloa. Terassit ovat täynnä ruokaa ja juomaa tankkaamaan pysähtyneitä maantiepyöräilijöitä. Kylässä ei paljon käy turisteja, mutta pyöräilijöitä siellä sen sijaan on paljon. Esporlesin tunnetuin nähtävyys on La Granjan historiallinen kartano ja museo, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä kylän keskustasta.

Kirjoittaessani tätä huomasin, että museo on suljettu. Sen kotisivuja ei enää ole ja Googlessa lukee, että se on suljettu pysyvästi. Jos tämä tieto pitää paikkaansa, se on todella harmi. Museu La Granja d´Esporles on ehdottomasti ollut paras museo, jossa olen vieraillut Mallorcalla.

Banyalbufar
Heinäkuun kuumuudesta huolimatta suuntasimme kaverini kanssa Banualbufariin. Linja-automatka sinne vie pitkin pieniä mutkaisia teitä, joissa maha saattaa kääntyä ympäriinsä, jos kärsit helposti matkapahoinvoinnista tai alkaa huimata, jos kärsit korkeanpaikankammosta. Välillä tuntuu, että linja-auto on kallion reunalla ja mereen on pitkä pudotus. Reissukaverini ei voinut katsoa ikkunasta ulos eikä istua reunan puoleisilla penkeillä kumpaakaan suuntaan mentäessä.

Länsirannikolla sijaitseva rinnekylä vetää puoleensa vierailijoita maisemillaan. Kylän yläpuolelta on hienot näkymät merelle, viinitarhalle ja metsään. Suosittelen ehdottomasti nousemaan ylös kylästä kauniille kävelytasanteelle maisemien ihailuun sekä poseeraamiseen. Minun piti tehdä jonkun verran suostuttelua, jotta kaverini uskoi, että epämääräisen vesialtaan ohi kannattaa kivuta ylös ja jatkaa matkaa puukaiteista polkua pitkin takaisin kylän keskustaan.

Banyalbufarissa on joitakin ravintoloita sekä hotelleja. Ranta on kallioinen suhteellisen jyrkän mäen alla oleva Cala Banyalbufar. Itse en ui enkä vietä rantaelämää, mutta myös kaverini kommentoi, ettei kyseinen ranta houkuttanut häntä laisinkaan. Takaisin kylään ylös kipuaminen helteessä otti heikkokuntoisemman eli minun voimille.

Odottaessamme linja-autoa istuskelimme pääkadulla olevan kahvilan terassilla ja ”ihailimme” maisemia, kuten omistaja sanoi. Maisemat käsittivät paljon ohi ajavia vuokra-autoja, Saksaan rekisteröityjä autoja sekä Buggy kierroksella olevia turisteja.

Estellencs
Banyalbufarista jatkoimme matkaa sen naapuri kylään Estellencsiin. Tämä kylä ei kärsi massaturistimista. Emme nähneet siellä käydessämme edes paljon paikallisia.  
Olimme nälkäisiä kylään päästyämme, joten menimme ensimmäiseen ravintolaan, jonka näimme. Vasta tehdessämme lähtöä näimme ravintolan sisällä, että siitä oli kirjoitettu jopa kansainvälisissä lehdissä artikkeleita. Montimarissa tarjotaan mallorcalaista ruokaa. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt heidän linssikeitostaan; se on ollut yksi parhaimmista ruuista, joita olen syönyt täällä Mallorcalla. Henkilökunta ei puhunut sanaakaan englantia eivätkä ilmeisesti aina ymmärtäneetkään sitä, koska kaverini ei ikinä saanut tilaamaansa vettä.

Minä väitin kiven kovaan, että olin kartasta katsonut, että Cala Estellencsiin ei olisi pitkä matka. Kaverini epäili asiaa, mutta lähdimme laskeutumaan mäkeä alas. Hän oli oikeassa epäilyssään. Matkaan meni aikaa, ja kaduin valintaamme kävellä alas asti, kun tuli aika kiivetä mäki ylös takaisin kylään.

Kylässä on joitakin hotelleja ja ravintoloita, myös rannalla on ravintola, ja lukemani perusteella kylä on suosittu pyöräilijöiden ja vaeltajien keskuudessa. Mitään erityisiä nähtävyyksiä kylässä ei ole, mutta se on hyvä vaihtoehto, jos haluaa pois turistiryysiksestä.

Fornalutx
Fornalutx lähellä Sólleria on yksi niistä kylistä, joista puhutaan yhtenä Mallorcan, jopa Espanjan, kauneimpana kylänä. Se on rakennettu rinteeseen Tramuntana-vuoristoon. Olen käynyt kylässä kahteen kertaan. Molemmat kerrat talvella, jolloin turistiruuhkasta ei ole tarvinnut kärsiä. Jouduimme kaverini kanssa palaamaan useampaan kertaan takaisin juuri kulkemiamme katuja, koska jouduimme umpikujaan tai liian kauas pois keskustasta. Kapeat kadut ovat aikamoisia sokkeloita, varsinkin minun kaltaiselleni, joka eksyy helposti jopa lukiessaan karttaa.
 
Molemmilla kerroilla olen kävellyt Fornalutxiin Sóllerista. Toisella kerralla tein Sóller-Fornatlux-Biniaraix ”vaelluksen”, jonka raskain kohta on Fornalutxin kivitetyllä kaduilla kiipeily. Suurin osa reitistä kulkee autoteitä pitkin, noin puolet reitistä Sóller-Fornalutx kulkee metsässä. Tehdessäni tämän vaelluksen pääsin nauttimaan upeista maisemista usvan alkaessa haihtua aamu auringon myötä. Etäämpänä olevilla vuorilla näkyi selvä lumipeite. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin lunta Mallorcassa.