Minä reissaajana

Kun olin lapsi, meidän perheemme ulkomaanmatkat tarkoittivat risteilyä Tukholmaan. Kerran risteilimme jopa Visbyhyn, kerran sumuiseen Pietariin. Muuten matkustimme kotimaassa. Lappi tuli kuvioihin ollessani ala-asteella. En tiedä mistä se kaipuu ulkomaille tuli. Teini-iässä Iso-Britannia ja erityisesti Skotlanti vetivät minua puoleensa. En unelmoinut pelkästään matkustavani Skotlantiin vaan asuvani siellä linnassa. Se ehkä on aina ollut enemmän minun juttuni; toive elää ulkomailla, ei niinkään matkustaminen. Joskus koen reissaamisen erityisen raskaaksi ja olenkin usein todennut, etten pidä matkustamisesta. Se kommentti saa aikaan ihmisissä hymähtelyä. Joidenkin mielestä olen matkustanut paljon.
Olin muuten 20vuotias, kun vihdoinkin pääsin Skotlantiin. Märkään ja kylmään Skotlantiin. En ole sen kerran jälkeen käynyt siellä.

Ensimmäisen kerran lensin mennessäni kielikurssille Brightoniin. Seuraavana vuonna juhlistimme äitini 50vuotis syntymäpäiviä viikon reissulla Dubliniin. Dublin itsessään ei tehnyt minuun vaikutusta, mutta muu osa maasta kylläkin. Jokin Irlannissa vetää minua edelleen puoleensa, ja se on minun haluan-asua-maassa-listallani. Dublinin jälkeen vietin kesän vaihdossa Saksassa. Sen jälkeen matkusteluni todella alkoi. Asiaa auttoi se, että asuin Luxemburgissa, josta on helppo matkustaa muihin maihin. Aina ei tarvitse edes hypätä linja-autoon, kuten kaverini huomasi lenkeillään. Hän vain vahingossa päätyi Ranskan puolelle (sitä ei ehkä lasketa matkustamiseksi, kuten ei sitäkään, että parkkeerasin auton Ranskan puolelle mennessäni keikalle Luxemburgissa).

Jossakin vaiheessa parikymppisenä päädyin siihen, että matkailuala voisi olla juttuni. Olin yrittänyt epätoivoisesti jo useamman vuoden ajan miettiä mitä haluaisin tehdä isona. Aloitin opiskelun ammattikoulussa suuntauksenani matkatoimisto puoli. Vuoden opiskelun jälkeen lopetin koulunkäynnin, koska harjoittelupaikkoja ei löytynyt mistään. Vuosi myöhemmin asuin taas ulkomailla. Useamman vuoden ajan pääsin matkustamaan Keski-Euroopassa sekä Britteinsaarilla. Suomeen palattuani päätin hakeutua takaisin kouluun ja aloitin opinnot. Työssäoppimispaikan saaminen oli edelleen iso ongelma, ja sitten korona sotki kaiken. Jouduin keskeyttämään opintoni ja lopulta suorittamaan kaikki työssäoppimiseni matkatoimiston sijasta matkailuaiheista internetsivua pyörittävässä yrityksessä. Yli kuusi vuotta myöhemmin opintojen aloittamisesta valmistuin Matka-asiantuntijaksi. Pidän nimityksestä, vaikka se ei pidä paikkaansa. Minä en ole mikään asiantuntija, kuten tulet huomaamaan.

Vaikka en pidä erityisesti matkustamisesta, onko minulla matkaunelmia? Ehdottomasti. Haluan käydä Euroopan kaikissa valtioissa (kaksikymmentä plakkarissa tällä hetkellä), unelmoin alkukesästä Saksan pohjoisrannikolla ja jouluajasta Ruotsissa. Minua ei paljon vedä puoleensa maat Euroopan rajojen ulkopuolella. Hiukan liian eksoottista minulle, joka rakastan tuttujen asioiden toistamista. Siksi varmaan olenkin käynyt Berliinissä useamman kuin jaksan muistaa.

Meidän perheemme ei siis ikinä käynyt etelänlomilla eikä minua ole ikinä kiinnostanut Etelä-Eurooppa. En pidä auringosta enkä lämmöstä. En makoile rannoilla tai ui. Silti muutin viime syksynä asumaan Espanjaan. Suurin osa kollegoistani on tullut tänne työpaikan sijainnin takia; Mallorcan. Minä olen täällä, koska valmistuttuani Suomessa ei ollut matkailualan töitä.